On aivot avarammat kuin
tuo taivas yllä pään.
Kas yksi toisen sisältää.
Sut pitää mielessään.

On aivot syvät verrattain
vaik’ mereen siniseen.
Kas yksi toisen nielaisee.
Viel’ mahtuu altaaseen.

On aivot paino Jumalan.
Ne kunhan punnitaan.
Kuin tavu äänest’ eroaa,
jos sitten ollenkaan.

– Emily Dickinson, 1896