Vuoden neljäs perustieteiden kandidaattineuvoston kokous 21.9.2020 alkoi kauhutarinalla edellisellä viikolla riehuneesta Aila-myrskystä. Erään neuvoston jäsenen talo oli myrskyn seurauksena melkein syttynyt tuleen; liekit ylsivät kuulemma kattoon asti. Vaahtosammutinkin oli jo ehditty ottaa esiin, mutta vahingoilta kuitenkin loppujen lopuksi vältyttiin, ja näin kokouskin saatiin alkamaan. Taas yksi voitto koulutuspolitiikalle!
Aloitimme kokouksen puhumalla kurssista Käyttäjälähtöinen tuotekehitysprojekti, aiemmin tunnettu nimellä SCI-projektikurssi. Kurssin laatu on opiskelijapalutteen mukaan parantunut (ja muidenkin SCI:n peruskurssien arvosanat olivat kohtalaisella tai hyvällä tasolla), mutta yksi fundamentaalinen ongelma kurssissa edelleen on: sille ei mahdu tarpeeksi opiskelijoita. Ilmoittautumisessa suositaan pidemmällä opinnoissaan olevia, joten kolmannen vuoden syksyllä kurssille ei välttämättä pääse, vaikka olisikin edennyt opinnoissaan suositeltua vauhtia. Tämä on ongelma, johon tälläkin hetkellä mietitään ratkaisua.
Ehdotettiin, että kurssin voisi pystyä korvaamaan esimerkiksi sillä, että osallistuu töissä tuotekehitysprojektiin. Näin kurssille saattaisi mahtua enemmän opiskelijoita. Toisaalta tämä korvaavuus saattaisi heikentää tutkintomme akateemisuutta, eivätkä ikäisemme opiskelijat yleensä pääse töissä tuotekehityksen “ytimeen”, jolloin kokemus ei olisi samanlainen kuin kurssilla. Lisäksi väännettiin siitä, kuka korvaavuuksia saa ylipäätään myöntää: riittääkö kurssin vastuuopettajan hyväksyntä vai pitääkö prosessin kulkea pääainetason kautta? Tämä jäänee tulevaisuuden keskusteluksi - joka tapauksessa korvaavuutta ei tässä tapauksessa hyväksytty ainakaan vielä.
Seuraavaksi tutustuimme tilastoihin opiskeluvauhdista. Ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijat suorittavat n. 55 opintopisteen edestä kursseja (fyssalla jopa yli 60 fuksivuonna), kolmantena vuonna luku tippuu noin 40:een. Tämä on luonnollista, koska kurssit vaikeutuvat, opiskeluun voi kyllästyä ja osa alkaa liukua työelämän puolelle. Mietittiin, mitä voisi tehdä tuon luvun nostamiseksi; mielestäni hyvä alku olisi vaikka se, jos kaikki halukkaat mahtuisivat SCI-projektikurssille jo silloin, kun se olisi tarkoitus käydä. “:D” En muutenkaan koe luvun nostamista maailman tärkeimmäksi asiaksi.
Seuravaaksi hieman DIA-yhteisvalinnan dataa TFM edition:
Alimmat hyväksytyt pisteet todistusvalinnalla: 99,5 (maksimi 105)
Alimmat hyväksytyt pisteet valintakokeella: 20 (maksimi 24)
Hakijoita 643
– Ensikertalaisia 528
– Ensisijaisia hakijoita 257
Hyväksyttyjä 107
Paikan vastaanottaneita 96
Lopuksi väännettiin vielä hieman teknistieteellisen kandiohjelman visiosta ja erityisesti sen sanamuodoista. Etenkin kiinnostavaa oli, mitä eroa on sanoilla “oriented” ja “skilled”. Eli siis tuleeko opiskelijoidemme olla “mathematically oriented” (eli siis matemaattissuuntautuneita) esimerkiksi tutalla, jossa periaatteessa vain “mathematically skilled” riittää, mutta varsinainen suuntautuminen ja opiskelumotivaatio voi keskittyä muualle kuin matematiikkaan. Havaittiin, että kandiohjelmastamme on ilmeisen vaikea kirjoittaa visiota, koska se on niin heterogeeninen. Saimmekin aikaan hyvää keskustelua periaatteessa pienistä mutta kuitenkin tärkeistä yksityiskohdista.