Moikka vrikala!
Mahtavaa nähdä, että kiltalaisilla on kiinnostusta siirtoäänivaalitapaa kohtaan. Pariin otteeseen näitä juttuja itsekin veivanneena ajattelin tuoda tässä ilmi oman mielipiteeni asiaan, ja osallistun mielelläni keskusteluun jatkossakin!
Siirtoäänivaalin ominaisuuksista
Kohdassa (a) nostit hyvin esille erään siirtoäänivaalin oikeudenmukaisuuden kulmakivistä: äänten kokonaismäärä pysyy muuttumattomana jokaisella kierroksella. Äänikynnyksen ylittävien äänten siirtyminen varmistaa, että ääniä ei katoa valittaessa ensimmäinen ehdokas kahden paikan virkaan, eli suositulle ehdokkaalle annettu ääni ei ole muita vähemmän arvokas. Äänten skaalaaminen ylittävän osuuden painoisiksi (< 1) puolestaan varmistaa, että suositulle ehdokkaalle annettu ääni ei ole muita enemmän arvokas.
Kohdassa (b) viittasit tämän digonin kulmakivistä tunnetumpaan: ääntenlaskussa otetaan huomioon enemmän kuin pelkkä ensimmäinen preferenssi. Äänten siirtyminen varmistaa, että ääniä ei katoa kenenkään oman mieluisimman ehdokkaan pudotessa, eli vähiten suositulle ehdokkaalle annettu ääni ei ole muita vähemmän arvokas. Putoavalle ehdokkaalle ei jää yhtään ääniä, joten tässä tapauksessa ääniä ei tarvitse skaalata niiden arvon tasapainottamiseksi.
Summa summarum, siirtoäänivaalissa jokaisen äänioikeutetun ääni on aina yhtä arvokas ja jokaisen preferenssejä kuunnellaan mahdollisimman paljon – riippumatta siitä, mitä ehdokasta äänestää ensimmäisenä.
Mainitsemistasi ongelmista
Tutkitaan seuraavaksi kahden paikan täyttämistä siirtoäänivaalilla. Siirtoäänivaalitapa itsessään ei ota minkäänlaista kantaa parien muodostumiseen, vaan palauttaa äänten perusteella kaksi sellaista ehdokasta, jotka ovat mahdollisimman monen äänestäjän mieluisuusjärjestyksessä mahdollisimman korkealla. Viestissäsi lähestyt tilannetta sellaisen äänestäjän perspektiivistä, jolla on mielessä jokin itselle selvästi mieluisin pari, joten tässä osassa olen tarkastellut ääntenlaskua juuri kyseiseltä kantilta.
Ehdotuksesi muutoksesta äänten kirjaamiseen hämmentää minua, sillä kuvailemasi tavoite saavutetaan jo nykyäänkin äänestäjän asettaessa oman suosikkiparinsa ehdokasnumerot mieluisuusjärjestyksessä kahdeksi ensimmäiseksi – kummassa tahansa järjestyksessä. Väite voi alkuun vaikuttaa epäintuitiiviselta: onhan jokaisella vain yksi ensisijainen ääni, kuten totesit. Kuitenkin siirtoäänivaalitapa ottaa tämän sangen elegantisti huomioon juurikin minimoiden tarpeen taktikoinnille ja äänestystulosten ennalta arvailulle. Tarkastellaan esimerkiksi seuraavaa yksinkertaistettua tilannetta:
Olkoot A ja B ehdokkaita kahden paikan virkaan, johon on yhteensä yli 2 ehdokasta. Droop quota:n mukaisesti äänikynnys on likimain kolmasosa äänestäjien määrästä. Kaikki äänestäjät haluavat virkaan juuri A:n ja B:n.
Oletetaan aluksi, että jokainen palauttaa äänestyslipukkeen täytettynä muodossa “A,B”. Tällöin ensimmäisellä kierroksella A saa kaikki äänet, ja muut ehdokkaat eivät saa ääniä lainkaan. A valitaan, ja toisella kierroksella kynnyksen ylittävät äänet (~ 2/3 äänistä) siirtyvät B:lle. B valitaan.
Oletetaan seuraavaksi, että jokainen palauttaa äänestyslipukkeen täytettynä muodossa “B,A”. Tilanne on edellisen kanssa symmetrinen, eli taas A ja B valitaan.
Oletetaan lopuksi, että puolet äänestäjistä palauttavat lipukkeen muodossa “A,B” ja puolet “B,A”. Nyt sekä A että B ylittävät äänikynnyksen jo ensimmäisellä kierroksella, ja jälleen molemmat valitaan. A ja B valitaan itse asiassa kaikissa tapauksissa “A,B”:n ja “B,A”:n jakaumasta riippumatta, minkä todistaminen jätetään lukijan tehtäväksi.
Vaikka esitellyt äänijakaumat ovat epärealistisia, ne tuovat esiin sekä ensi- että toissijaisen äänen huomioinnin eri skenaarioissa: jos valtaosa äänestäjistä kokee mieluisaksi juuri tietyn ehdokasparin, tulevat nämä kaksi ehdokasta valituksi riippumatta siitä, missä järjestyksessä ehdokkaat on (kahtena ensimmäisenä) äänestyslipukkeissa ilmaistu. Jos toinen ehdokas saa alkuun toista enemmän ääniä, siirtyy niitä toiselle sitä enemmän, mitä suurempi ääniero on. Jos äänestäjä kokee suosikkiparinsa ehdokkaat täysin tasaväkisiksi, hän voi päättää heidän keskinäisen järjestyksensä vaikka arvalla.
Realistisemmassa tilanteessa äänet jakautuvat laajemmin kuin vain kahdelle ehdokkaalle. Edelleen, jos joku ehdokaspari erottuu äänestäjille selvästi mieluisimpana, heidät valitaan aiemman esimerkin logiikkaa seuraillen. Mutkia matkan varrella on toki enemmän, ja muidenkin kuin tätä paria ensisijaisesti äänestäneiden ehdokkaiden preferenssejä kuullaan. Mielenkiintoiseksi tilanne muuttuu sellaisessa tapauksessa, jossa yhden tai useamman kierroksen jälkeen äänet jakautuvat tasaisehkosti kolmelle ehdokkaalle. Tarkastellaan tästä muutamaa esimerkkiä kuvien avulla:
Tässä tapauksessa “
A,B”- ja “
B,A”-äänet ovat jakautuneet ehdokkaiden välille tasaisesti, mutta
C on ylittänyt äänikynnyksen ja valittu näin ollen ensimmäiselle paikalle.
C:n kynnyksen ylittävät äänet muuttuvat ilman seuraavaa preferenssiä tyhjiksi, ja
A:n ja
B:n välinen tasatilanne toisesta paikasta ratkaistaan kokousohjesäännön mukaisesti arvalla. Vaikka monelle äänestäjälle
A ja
B ovat saattaneet olla mieluisa pari,
C on silti oikeutettu valintaan, sillä
A:n ja B:n saamat äänet eivät riitä nostamaan molempia ehdokkaita äänikynnyksen yläpuolelle.
Tässä tapauksessa
A ja
C ovat ylittäneet äänikynnyksen, eli heidät on valittu. Jos kaikki ovat ilmaisseet ehdokkaat mieluisuusjärjestyksessä, maksimaalinen osa kaikista äänestäjistä on tyytyväinen, sillä heille mieluisin ehdokas on valittu. Jos taas
A:n ja
B:n äänestäjät ovat pitäneet ehdokkaita tasavertaisina ja heittäneet kukin arpaa lipuketta täyttäessään, ja arpaonni on suosinut
A:ta, maksimaalinen osa kaikista äänestäjistä on jälleen tyytyväinen, sillä heille mieluisin tai tasavertaisesti mieluisin ehdokas on valittu. Kuten edellisessä tilanteessa,
mikään “A,B”- ja “B,A”-äänten jakauma ei olisi riittänyt nostamaan molempia ehdokkaita äänikynnyksen yläpuolelle.
Tässä tapauksessa
A on ylittänyt äänikynnyksen ja valittu ensimmäiselle paikalle.
A:n kynnyksen ylittävät äänet siirtyvät preferenssin mukaisesti kaikki
B:lle, joka toisella kierroksella ylittää äänikynnyksen ja valitaan toiselle paikalle. Vaikka
C ylsi lähelle äänikynnystä ja sai ensimmäisellä kierroksella
B:tä enemmän ääniä, häntä ei ole oikeutettu valintaan, sillä laskutavan mukaisen siirron jälkeen
A ja B saivat molemmat riittävästi ääniä ylittääkseen äänikynnyksen.
Tässä tapauksessa
A on ylittänyt äänikynnyksen ja valittu ensimmäiselle paikalle.
A:n kynnyksen ylittävät äänet siirtyvät preferenssin mukaisesti puoliksi
B:lle ja puoliksi
C:lle. Toisella kierroksella
C ylittää äänikynnyksen ja valitaan toiselle paikalle. Vaikka monet
A:n äänestäjät äänestivät myös
B:tä, äänestivät yhtä lailla monet
C:täkin;
äänikynnyksen voi ylittää vain kaksi ehdokasta, ja jälleen kerran kynnyksen ylittivät suurimmalle osalle mieluisat ehdokkaat.
Mitä tulee taktikoinnin tarpeeseen äänestyksessä, aiemman toteamukseni mukaisesti en ole siitä lainkaan huolissani. Siirtoäänivaalissa hyöty äänestystulosten ennalta arvailulla on moneen muuhun vaalitapaan verrattuna mitätön, ja efektiivisen taktikoinnin on osoitettu olevan NP-täydellinen ongelma. Wikipedian lisäksi asiaa avaavat esimerkiksi J. Bartholdi III ja J. Orlin artikkelissaan Single Transferable Vote Resists Strategic Voting (Social Choice and Welfare 8.4 (1991): 341-354). Eli jokainen voi äänestää ehdokkaita vilpittömästi omassa mieluisuusjärjestyksessään, ja tilanne on kaikkien kannalta hyvin.
Siirtoäänivaalin rajoitteista
On totta, että kahden paikan tapauksessa siirtoäänivaalin täysi neutraalius paridynamiikkaa kohtaan voidaan nähdä eräänlaisena heikkoutena. Toisaalta killan nykyisessä vaalikulttuurissa, jossa parivirkoihin ei ole epätavallista hakea myös yksilöinä, tämä voidaan nähdä yhtä hyvin vahvuutenakin. Jos pariviroissa erilaisten ehdokaskombinaatiotioiden spesifi paridynamiikka nähdään merkittäväksi valintakriteeriksi, olisi killan kokousohjesäännön ja siirtoäänivaalitavan puitteissa toki mahdollista äänestää kaikkien mahdollisten ehdokaskombinaatioiden joukosta, kuten joissain killoissa on historiallisesti tehtykin. Tällöin kahden paikan tapaus redusoituu yhden paikan tapaukseksi, eli ei päädytä myöskään äänikynnyksen ylittävien äänten skaalauksesta aiheutuviin desimaaliääniin. Toisaalta on syytä muistaa, että mahdollisten kombinaatioiden määrä on nC2 = O(n^2).
Eräs siirtoäänivaalitavan heikkous on tottakai sen vaikeaselkoisuus verrattuna moneen yksinkertaisempaan äänestysmenettelyyn, kuten tässäkin on huomattu. Perusidea kuitenkin on simppeli, ja nopean vaalikokouksessa kertaamisen lisäksi tällainen laajempikin keskustelu näistä erikoistapauksista parantaa kiltalaisten tietoisuutta. On siis ihan todella hyvä, että näistä aina silloin tällöin hinataan, ja itse nautin tästä ehkä huolestuttavankin paljon.
Lopuksi
Vaikka kilta varmasti voisi ottaa käyttöönsä jonkin muunnoksen standardimallisesta äänestysmenettelystä – tai jopa kehittää kokonaan omansa – itse näkisin, että on hallinnollisesti selkeintä ja läpinäkyvintä tukeutua johonkin valmiiseen, täsmällisesti ennalta määriteltyyn ja laajalti tutkittuun sekä hyväksi todettuun äänestysmenettelyyn. Killalle riittää viitata säännöissään tähän standardimalliseen menettelyyn, eikä sitä tällöin tarvitse määritellä itse erikseen. Jos oikeasti olet jaksanut lukea koko tämän tolkuttoman horinan, laita vaalikanalabotille joku hyvä meemi. Itse määritellty tai muunneltu äänestysmenettely herättäisi todennäköisesti vain lisää kyseenalaistusta oikeudenmukaisuudesta: voiko todella olla, että kilta kehittää “reilumman” muunnoksen yli 160 vuotta vanhaan ja maailmalla valtiollisellakin tasolla käytettyyn järjestelmään?
Henkilökohtaisesti näen, että siirtoäänivaali nykyisessä muodossaan on reiluin mahdollinen tapa toteuttaa vaalit killassa. Ehdokkaat ovat kiltalaisten edessä samalla viivalla, kiltalaisten mielipidettä valinnoissa noudatetaan mahdollisimman paljon, ja kaikenlainen arvailu ja taktikointi äänestyksessä on paitsi tarpeetonta, myös likimain mahdotonta. Kaiken hyvän päälle siirtoäänivaali tuo asteittain paljastettavilla kierroksillaan hulvatonta jännitystä vaalikokouksiin, ja on aiheuttamansa loputtoman hinauksen keskellä ja kaikessa tunkkiudessaan pohjimmiltaan loputtoman elegantti sekä kauniin matemaattinen menettely. Mikäs sen fyssalaisempaa.
Henri
).